Puuttuuko maailman hienoimmasta maastopuvusta huppu? Tässä olisi kuuskekkosen ikioma sellainen. Toimii myös kypärän naamiosuojuksena. Alati harvinaistuvampaa inttimuotia kurkkusalaattikuosissa. Varsinkaan näitä irtohuppuja ei markkinoilla näy. Eikä näy pian näitäkään, joten nappaa omaksi kun vielä voit.
Vuonna 1962 Suomen armeija oli maailman moderneimpia - ainakin paperilla. Oli maastopuvut ja rynnäkkökiväärit - keksintöjä, jotka esimerkiksi jenkkiarmeija otti käyttöön vasta 10-20 vuotta myöhemmin. Luonnollisesti Suomen armeija pihtasi kamoja varaston uumenissa niin kauan, kunnes ne olivat vanhentuneet, koska kaikki vanha roju pitää tietenkin käyttää puhki. Kuuskakkosten kulta-aika olikin kylmän sodan loppupuolelta 2000-luvun ihan alkuun. Tämän jälkeen armeija päästi siviilimarkkinoille valtavat määrät käyttämättömiä maastopukuja, mikä kertoo karua kieltään räteistä, joita varusmiehet joutuivat kierrättämään yhä uudelleen ja uudelleen.
Maastopuku M/62 on maailman paras, ainakin jos sitä intissä käyttäneiltä kysytään. Se toimii yöllä, päivällä, kesällä ja talvella. Sitä vaihdetaan vuodenaikojen mukaan kuin kalsareitakin, kääntämällä silloin, kun lumet tulevat tai lähtevät. Puvun toinen puoli on valkoinen (josta maastokuvio kuultaa sopivasti läpi) ja toinen maastokuvioitu. "Fiksua ja käytännöllistä". Se on myös aikuisten oikeasti aika hyvä puku kesäiseen rymyämiseen - ilmava, mukava päällä ja helppo korjata - ainakin jos intin nykytavaraan verrataan. M/62 tuntuukin olevan intin viimeinen puhtaasti kenttäkäyttöön tehty puku.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että tähän pukuun on tehty huppukin. Yleensä takki myydään ilman, eikä huppua kuvissakaan juuri näe. Mutta sellainen on ja tältä se sitten näyttää. Mutta jos et nappaa omaasi nyt, niin et välttämättä näe huppua jatkossakaan. Tämä on nimittäin rajoitettu yksittäiserä.
Hupun alareunassa on napinlävet, joiden avulla se kiinnitetään M/62-maastopuvun takin kauluksen alapuolella oleviin nappeihin. Osassa näistä on napinläpiä ympäri alareunan, osassa vain kulmissa. Eli homma toimii, kunhan takissasi on ne napit. Jos ei ole, niin ei tarvita muuta kuin neulaa, lankaa ja nappeja. Hupussa on myös kiristysnyörit, joiden avulla istuvuutta voi ainakin teoriassa säätää mukavammaksi.
Kuuskekkosen maastokuvio on legendaarinen - vaatekappaleen jokainen kangaspala saattaa olla ihan eri pakasta. Oikeita tai vääriä värisävyjä ei ole, joten voit saada ihan minkä sävyistä tavaraa vaan! Lisäksi kangastyyppejäkin on ainakin paria erilaista, eikä näitäkään luonnollisesti paljoa erotella. Ihan kuin ennen vanhaan intissä! Kangas on pääasiallisesti puuvillaa. Saattaa olla sitä ihan kokonaisuudessaan.
Kokomerkintöjä näissä ei ole, mutta koko on joka tapauksessa mallia reilu. Pitäisi siis mahtua kalottiin kuin kalottiin paitsi jos nimesi on Tyyris Tyllerö. Kiristysnyöreillä huppua saa kurottua jonkin verran pienemmäksi tarvittaessa.
Vaihtelevalla intensiteetillä käytettyä Suomen armeijan ylijäämää. Värit voi olla haalistuneet, pinta hiukan rispaantunut, ja joitakin pieniä reikiäkin voi olla, mutta ne kaikki vaan lisäävät tämän ihanuuden vetovoimaa.