Kansallisen kansanarmeijan tetsarireppu on yllättävän kiva kapine - siisti, suorakulmainen salkkumainen kapistus, jonka sisälle saa päiväreissun kamat ja ulkopuolelle sitten kaiken muun. Passaavat muuten myös koukkujen ja lenksujensa ansiosta fillarin sivulaukuiksi. Neutraali Strichtarn-kuvio on ostalginen eikä hypi silmille!
Reppu on tarkoitettu kiinnitettäväksi erillisiin tetsarivaljaisiin, joita ei tule mukana, ne myydään erikseen semmoisia tarvitseville immeisille.
Pakkauksesta löytyy sivuilta, alta ja päältä lenksuja remmeillä sidottavaa tavaraa varten (telttakankaat, huovat yms, siviilikäytössä ylimääräiset vaatteet), eli periaatteessa tähän saa halutessaan suht paljonkin tauhkaa. Mitat noin 30 x 30 x 12 cm, korkeussuunnassa vielä pikkasen nostovaraa.
Sisäosa on tosi monessa laukussa tehty täysin vedenpitäväksi (riippuu vuosimallista, ei valkkailla). Tästä pitää huolen integroitu gummiplastinen sukka, joka on ommeltu kiinni vain laukun suuaukon kohdalta. Sukan suun voi sulkea, jolloin sisältö on täysin suojassa kosteudelta. Monessa kalliissa lähettilaukussa tämmöinen ominaisuus on standardikamaa, mutta tarjolla olis nyt tommonen kympin laukku, joka armeijalaatuisena saattaa olla jopa kestävämpi. Jos saamassasi laukussa tätä ei ole, on se jollain toisella tapaa vuorattu vedenpitäväksi.
Polkupyöräilijät huomio!
Kaksi tämmöistä on tosi helppo kiinnittää tarakalle roikkumaan sivulaukuiksi. Sen lisäksi, että laukut ovat huomattavasti mageemman näköisiä kuin useimmat kaupoista saatavat ei-nahkaiset, ovat ne käsittämättömän halvat, eikä tämä kostaudu edes huonona laatuna, koska kyseessä on kuitenkin armeijan tavaraa, vaikkakin itäsaksalaista.
Kunto
Näyttäisivät kaikki olevan uudenveroisia ja käyttämättömiä. Pitkän varastoinnin seurauksena joissain metalliosissa voi tietty olla pikkasen pintaruostetta.
Tuotteen historiaa:
Sturmgepäckin idea on jäänne kaaauan sitten menneiltä ajoilta, kun sotilaan selässä keikkui ns. tornisteri, jonka sisä- ja ulkopuolelle oli pakattu kentällä tarvittavat kantamukset. Derkkulassa tornisterista jatkokehitettiin parin hankalan mallin jälkeen ihan kunnollinen reppu läppineen, yksinkertaisine sisätiloineen ja kaikkineen. Perusajatus on kuitenkin tasan sama, kunhan on näppärämpi käyttää kuin vuosisadan alkupuolen eläimenkarvaiset remmihelvetit.
Itä-Saksassa ei ollut muuten taistelurepuista kiinni, niitä nimittäin jaettiin kaksi per sotilas. Toinen kulki yksikön kuljetusajoneuvossa, toinen sotilaan mukana. Sotilaan mukana olevassa repussa säilytettiin taisteluolosuhteissa selviytymisen kannalta tärkeämmät asiat, toisessa sitten vähemmän tärkeä roju.
Sami K.
Jan S.
Riikka S.