Puskapissan mittainen inttitarina – ja neljä vinkkiä naisten vapaaehtoista palvelusta harkitseville

Kirjoittaja on suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen.

Pienenä tyttönä ihailin isoveljeä, joka tuli kotiin lomille tukka siiliksi leikattuna ja baretti särmättynä, ja halusin itsekin tulla joskus kotiin yhtä särmänä ja nohevana. Sitten kuulin, että isoveli saatetaan hetkenä minä hyvänsä kutsua sotimaan ja kuolemaan Suomen puolesta, ja aloin heti pelätä koko inttiä. Olin kiinnostunut asepalveluksesta pienestä pitäen, ja välillä koin, että on myös minun oikeus ja velvollisuus suorittaa asepalvelus, mutta välillä taas tuntui, että intti on vaan pelottomien jätkien paikka, eikä siellä voi tytöt pärjätä. Kun samanikäiset pojat lähtivät pikkuhiljaa kutsuntoihin niin tajusin, että jos nuo juipit pärjää siellä niin kyllä minäkin. Samalla logiikalla päätin hakea myös johtajakoulutukseen.

Intin arki

Inttiin päästessäni olin aluksi pettynyt, koska kaikki oli aika tylsää: joko seisottiin jonossa tai sitten oli hirveä kiire vaihtaa vaatteita, että pääsee kohta taas seisomaan jonoon. Varusmiesjohtajat tuntuivat keskittyvän epäolennaisuuksiin, eivätkä asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä sotilaskoulutuksen kannalta. Viikkojen edetessä aloin nauttia enemmän, koska varsinainen sotilaskoulutus eteni ja saimme olla enemmän ulkona tekemässä käytännön asioita. Oppimiskäyrä oli tosi jyrkästi ylöspäin.

P-kauden, AUK:n ja RUK:n aikana koetut vastoinkäymiset hitsasivat porukkaa tosi hyvin yhteen, enkä ole päässyt kokemaan samanlaista tiimiytymistä enää siviilielämässä. Arvostan todella paljon kaikkia jaos- ja joukkuetovereita sekä kouluttajia, jotka tsemppasivat minua läpi palveluksen. 1+1=3, eli yhdessä tekemällä saadaan aikaan paljon enemmän kuin jokainen yksin puurtamalla. Se oli intissä parasta enkä vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään.

Paskinta intissä

Paskinta intissä oli kokemani häirintä ja kiusaaminen. Naisjohtajat saivat esimerkiksi kuulla huorittelua ja joskus naisten tuvan ovi jopa teljettiin sisältäpäin kiinni yöksi, pitämään häiriköt ulkopuolella. Puolustusvoimien puolustukseksi voin todeta, että ilmoitukset häirinnästä otettiin heti tosissaan, asiat tutkittiin ja pahimmat häiriköt potkittiin nopeasti pois. Mielestäni intti sopii sellaisille ihmisille, jotka ovat jo kasvaneet pahimmista teinivuosistaan, osaavat peruskäytöstavat ja ovat oppineet kunnioittamaan toisia ihmisiä. Suurin osa palvelustovereista on tällaisia, mutta joukkoon mahtuu aina muutama mätä omena.

Jos voisin jotakin vielä intistä muuttaa, se olisi tauot: "Tupakanmittaisen tauon" aikana pissalle menevä naissotilas ehtii lumihangessa tai metsässä tarpoen löytää sopivan kyykkypissapaikan ja ehkä juuri ja juuri saada sirpaleliivin puoliksi pois päältä, kun pitää jo tarpoa takaisin. Kun pidempien taukojen pyytäminen ei toiminut, ratkaisin itse ongelman pitämällä yllä nestehukkaa maastossa tehtävissä harjoituksissa ja koulutuksissa, varsinkin talvella. Jos ei juo niin ei tarvitse myöskään pissata. Voitte varmasti kuvitella miten 5 päivän nestehukka laskee fyysistä ja henkistä suorituskykyä. Minulle isoin KSE eli koulutuksen suoma etu oli sitä, että pystyin itse suunnittelemaan missä kohtaa ja miten pitkiä pissatauot olivat.

Jälkikäteen voi sanoa, että intti on ollut yksi mun elämän parhaimpia ja paskimpia aikoja. Olen ylpeä voidessani sanoa, että joskus minutkin voidaan isoveljen lailla kutsua puolustamaan isänmaata. Tietenkin toivon, että näin ei koskaan käy.

Vinkkejä

Loppuun muutama vinkki kaikille naisten vapaaehtoista palvelusta harkitseville:

• Jos on motivoitunut, urheilullinen, viihtyy luonnossa, ja luonteessa on tekemisen meininkiä, niin ei ole mitään syytä olla lähtemättä.
• Inttiä varten pitää treenata oikeasti. Intistä voi selvitä sinnillä, mutta kaikki on paljon helpompaa, jos kunto on mahdollisimman korkealla. Jos nyt saisin päättää niin olisin pitänyt vielä 1-3 välivuotta ja treenannut paljon enemmän voimaa. Ehkä kauemmin työelämässä tai yliopistossa oleminen olisi tehnyt minusta myös fiksumman varusmiesjohtajan.
• Naisilla on 30 päivää aikaa lopettaa asepalvelus, jos se ei olekaan oma juttu. Inttiin ei kannata sen jälkeen jäädä jos ei ole oikeasti motivoitunut. Kukaan ei halua ryhmäänsä ihmistä, joka valittaa kaikesta, tai jonka taisteluvarustusta pitää muiden kantaa, koska hänellä on kylmä/väsy/nälkä/sukat märkänä.
• Juo vettä, vaihda sukat.