Kengät ja niiden hoito kansalle ymmärrettäväksi

Nykypäivän kulutuskulttuurissa on valitettavaa, että kenkien - kuin myös monien muidenkin asioiden - huolto on yhä useammalle immeiselle vierasta hommaa. Tästä syystä me täällä Varustelekassa ajattelimme täyttää kansalaisvelvollisuutemme ja levittää hieman tietoa ja valaistusta asiaan liittyen, jotta jälkipolvilla olisi mahdollisuus nauttia hyvin huolletuista ja särmän näköisistä kengistä.

Tässä artikkelissa keskitymme pääasiassa meidän myymiemme jalkineiden ja vastaavien sotilas- ja eräkenkien hoitoon. Hienoihin tanssikenkiin ja muotihupsutuksiin emme puutu, jotta kokonaisuus pysyy ymmärrettävänä. Koetamme myös perustella miksi jotkut asiat tehdään tietyllä tavalla, tai jätetään tekemättä.

Asiahan on niin, että kenkien huolto on yksi terapeuttisimmista asioista, mitä ihminen voi housut jalassa tehdä. Ja voi housut kenkiä hinkatessaan riisuakin.

Kengät voivat hyvin, kun niitä käyttää ja hoitaa alusta lähtien hyvin, ettei sitten tarvitse myöhemmin korjailla lapsuuden traumoja. Aloitamme siis ongelmien ennaltaehkäisystä, minkä jälkeen käsitellään itse huolto- ja hoitopuuhat järjestyksessä puhdistus, käsittely ja viimeistely. Lopussa kerrotaan vähän eri aineista. Siis kengänhoitoaineista.

Ongelmien ennaltaehkäisy

Tippa ennakointia voittaa ämpärillisen jälkihäsläämistä, kun kengät on päästetty huonoon kuntoon. Ennenkuin edes hankit kengät, mieti aiottua käyttötarkoitustasi: pääasiassa kuivaan ympäristöön painota hengittävyyttä. Jos aiot seistä lätäköissä, on kumisaappaat parempi valinta, vaikka muitakin nimellisesti vedenpitävinä kenkinä myydään.

Sukat ja pohjalliset

Sukat ja pohjalliset ovat osa jalkinetta siinä missä itse kengätkin. Ne vaikuttavat ensinnäkin eristävyyteen ja kosteuden siirtoon, mutta pohjallisen paksuus ja muoto tekee myös merkittävän eron istuvuuteen.

Unohda puuvillaiset tennissukat ihan heti ja valitse ennemmin kunnon sukat, joissa on merinovillaa ja jonkin verran tekokuituja, jotta sukat ovat kestävät eivätkä imaise itseään vetisiksi räteiksi. Pidä mukanasi varasukkia ja kierrätä niitä tauoilla, jotta olosi on mukavampi ja kenkään kertyy vähemmän kosteutta.

Pohjallisia on jonkin verran erilaisia, esimerkiksi eristäviä ja iskunvaimentavia. Varsinaisen pohjallisen alle voi laittaa litteän kakkospohjallisen, jos haluat paremman istuvuuden kapean jalan ympärille. Kuten sukkien kohdalla, voi pohjallisiakin kierrättämällä saada jaloilleen kuivemman ja puhtaamman ympäristön kengässä.

Sisäänajo ja esikäsittely

Nahka on luonnonmateriaali, jonka kuidut asettuvat ja liikkuvat toisiinsa nähden nahan venyessä ja taipuessa. Kuivan nahan kuitujen välissä on enemmän kitkaa, mikä tekee nahasta jäykemmän ja kuitujen katketessa hauraamman. Nahka tykkää tämän vuoksi rasvoista ja öljyistä: se on voideltuna sekä vahvempi että mukavampi jalassa.

Uudet kengät tuskin ovat rutikuivat, mutta niitä voi käsitellä sisäänajon nopeuttamiseksi. Käy useasti kävelyillä ja kokeile eri sukka- ja pohjallisyhdistelmiä ennenkuin teet valintasi. Tässä vaiheessa kenkä muotoutuu juuri sinun jalallesi sopivaksi ja jalkasi tottuu kenkään.

Käsittely tehdään tässä vaiheessa ihan kuten huoltojenkin yhteydessä jatkossa. Se vain tehdään vähän useammin ja ennen näkyvää tarvetta.

Pitkään varastoidut kengät voivat kyllä olla kuivatkin. Vasemmanpuoleiset kengät on öljytty ja sisäänajo voi alkaa!

Joka käytön jälkeen

Paksu nahka ja erilaiset toppaukset voivat imeä itseensä hämmästyttävän määrän kosteutta ja kuivumisessa sitten kestääkin pitkään. Voit avittaa kuivattelua vähintäänkin poistamalla pohjalliset ja heittämällä vähän Do-Not-Eattia tai rypistettyä sanomalehteä kenkään, mutta jos suhtaudut kenkiisi anaalisesti, poista myös nauhat ja käytä vuoropäivinä eri jalkineita, jotta yksi pari pääsee kuivumaan täysin.

Kenttäolosuhteissa voi kuivattaa kastunutta kenkää kävellessä vaihtamalla joka tauolla kuivat sukat jalkaan. Märät sukat on helppo kuivata pistämällä ne esimerkiksi takin rintataskuihin, jossa vaeltajan oma ruumiinlämpö kuivattaa niitä. Kierrossa olevat sukat voi myös ripustaa repun tai rinkan ulkopuolelle.

Kuivaaminen huijausmenetelmillä saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta vältä sitä. Nahka ja monet pohjamateriaalit ovat kuumalle arkoja. Käytä kosteutta imeviä pussukoita tai muita keinoja tuuletuksen tehostamiseen, mutta älä koskaan lämpöä tai suoraa auringonvaloa.

Puhdistus ja käsittely yleisesti

Kaiken huollon tulisi lähteä puhdistamisesta. Tämä johtuu siitä, että likainen kenkä on aika kurjan näkönen, mutta käsittelyaineet pääsevät myös imeytymään, kun pinta on puhdas. Puhdistus on vähän kuten voimankäyttöä, eli pyri käyttämään lievintä mahdollista keinoa vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Pelkkä harjakin poistaa yllättävän määrän likaa.

Käsittely ja viimeistely ovat vähän monitahoisempia asioita, jotka riippuvat materiaalista ja henkilökohtaisista tarpeistasi. Näihin liittyy muutamia sääntöjä, jotka käydään materiaalikohtaisesti alla läpi, mutta niiden puitteissa on valinnanvaraa etsiä oma tyylisi.

Pintanahka

Pintanahka on nimensä mukaisesti tehty vuodan uloimmasta kerroksesta ja nahan pinta on siinä ulospäin. Meidän maailmassamme pintanahat on lähes aina pigmentoitu tai muuten käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi. Nämä nahat ovat vahvoja, tiiviitä ja melko helppohuoltoisia.

Pintanahka puhdistuu harjaamalla tai kostealla rätillä pyyhkimällä. Tärkeä asia pintanahkaa puhdistaessa on se, ettei naarmuta tai muuten riko sen pintaa, mikäli haluaa säilyttää sen tiiviin pinnan toimivana ja näyttävänä. Hyvä nyrkkisääntö on ettei kannata hangata pintanahkaa kovempaa, kuin mitä hankaisit omaa ihoa. Puhdistukseen pitäisi riittää ihan vesi, mutta mietoa pesuainetta - vaikka käsisaippuaa tai sappisaippuaa - voi käyttää.

Nahka on vastaanottavaisempi käsittelyaineille hieman kosteana, kun kuidut ovat turvonneet, joten älä odota puhdistuksen jälkeen päivää pidempään. Suihkutettavien aineiden on tarkoitus päästä nahan kuitujen väliin. Kun tökötti pääsee sisään, se estää vettä imeytymästä nahkaan ja pitää sen kuivana estämättä kuitenkaan kosteuden poistumista sisältä ulospäin.

Hieman epäintuitiivisesti nahan kyllästäminen ei vähennä hengittävyyttä, vaan parantaa sitä, koska märkä nahka ei hengitä juuri lainkaan. Kantsii siis käyttää vettähylkivyystököttejä.

Pintanahka tykkää kovasti vahoista, lankeista sun muista viimeistelyaineista. Levitä, anna imeytyä ja kiillota rätillä ja harjalla.

Käyttöjalkineet voi suojata vaikkapa rasvalla, jolloin erillinen kiillotus ei ole tarpeen.

Nupukkinahka

Kun otetaan pintanahka ja hiotaan sen pinta tahallaan vähän rikki, saadaan nupukkinahkaa. Se on vähän samettimaisen näköistä ja avointen huokostensa ansiosta hengittää paremmin, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan liian arka materiaali kovaankaan käyttöön. Nupukkinahan hoito ei ole vaikeaa, mutta huolimattomalle henkilölle sitä ei voi suositella.

Puhdistus noudattelee pitkälti samaa kaavaa kuin pintanahankin. Poikkeuksena pinta on jo hangattu auki, joten harjaa voi käyttää kovemmin ottein. Joissakin tapauksissa saattaa pehmeä messinkiharjakin tulla kyseeseen, jotta nahan syyt saa kammattua pystyyn. Pelkän veden pitäisi riittää tässäkin, mutta käsisaippua tai sappisaippua auttavat, jos on vaikeaa.

Nupukkinahka on myös hyvin "janoista" erilaisille aineille etenkin hieman kosteana, joten älä turhaan aikaile huoltohommien jatkamisen kanssa. Käsittelyaineiden on tarkoitus päästä nahan kuitujen väliin. Kun tökötti pääsee sisään, se estää vettä imeytymästä nahkaan ja pitää sen kuivana estämättä kuitenkaan kosteuden poistumista sisältä ulospäin.

Hieman epäintuitiivisesti nahan kyllästäminen ei vähennä hengittävyyttä, vaan parantaa sitä, koska märkä nahka ei hengitä juuri lainkaan. Kantsii siis käyttää vettähylkivyystököttejä. Sumutettavan aineen jälkeen on suositeltavaa käyttää lisäksi voidemaista hoitoainetta.

Nupukkinahan voi viimeistellä hoidon jälkeen lankilla, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Huomaa, että lankkaaminen sulkee huokosia ja vähentää hengittävyyttä pintanahan kaltaiseksi. Ero ei ole valtava ja saattaa olla hyödyksikin kurjissa olosuhteissa. Lankkaamisen voi myös pitkälti "perua" myöhemmin harjaamalla huokoset auki ja syyt pystyyn.

Mokka- ja haljasnahka

Nämä nahat ovat eri asia mutta niissä on sen verran yhteistä, että menköön saman otsikon alla. Kunnon mokkanahka pitäisi tehdä vuodan uloimmasta kerroksesta ja nahan pinta käännetäänkin sisäpuolelle. Karkeasyinen ulkopinta hengittää paremmin ja suojaa jalkaa kuumalta kesäilmalta. Haljasnahka tehdään vuodan alemmista kerroksista ja se on vähemmän tiheää, mikä tekee siitä hyvin hengittävää mutta myös vähän herkempää ja taipuisampaa. Haljasnahkaa käytetään usein työhanskoissa, joissa vaaditaan suojaa kuumuudelta.

Mokka- ja haljasnahat ovat herkkiä likaantumaan ja vaativat säännöllistä harjaamista säilyttääkseen toimivuutensa. Keskity siis puhdistamiseen ja sumutettaviin hoitoaineisiin; rasvoja ja lankkeja ei kannata käyttää, ellei tarkoituksesi ole muuttaa pintaa erityisestä syystä.

Puhdistaessa vältä juoksevaa vettä, jos suinkin mahdollista. Tahrojen poistoon käytä ennemmin sientä. Mokka- ja haljasnahat inhoavat vettä syvästi ja ne kannattaa käsitellä ennen ulkoilmassa käyttöä.

Kalvokenkien hoito

Tämä on usein kysytty (ja väärin ymmärretty) aihe. Jotta ei menisi vain saneluksi, aloitetaan siitä mitä kalvot ylipäätään ovat, ja miten niitä käytetään kengissä.

Useimmat kalvot ovat Teflonia (PFTE), joka on ihan erityisellä venyttämisellä saatu huokoiseksi. Huokosten koko on riittävän suuri, että vesi pääsee kaasumaisena (höyry) läpi, mutta nestemäisenä ei. Tämä tekee niistä "vedenpitäviä ja hengittäviä", kuten sanonta kuuluu.

Huomaa, että vedenpitäviksi kutsutuilla materiaaleilla on usein vesipilari, eli riittävä paine saa veden kulkeutumaan ehjänkin kalvon läpi. Paine kuulostaa kovasti joltain, mikä jalassakin saattaa tuntua kengät jalassa kävellessä, eikö? Pintamateriaali on myös kalvokengissä se ensimmäinen este jalkojen kastumiselle.

Jalkineissa kalvosta on tehty sukkamainen vuoraus, joka on kestävän ulkopinnan, mahdollisten toppausten sekä kengän sisimmän vuorauksen välissä. Se on ulkoapäin hyvin suojassa, mutta kengän sisäpuolella olevat kivet tai kovat roskat voivat rikkoa sen hyvinkin nopeasti.

Itse kalvo on kemiallisesti kestävää tavaraa, mutta sen mikrokokoiset huokoset voivat tukkeutua öljystä tai rasvoista. Jotta tämä tapahtuisi, aineen pitää kuitenkin päästä kalvolle asti merkittävissä määrin - käytännössä katsoen päällimateriaalin läpi läträytymällä.

Tästä voi päätellä, että nahkaa voi periaatteessa käsitellä haluamallaan aineella, kunhan pitää käsittelyaineen määrän maltillisena. Tämä ei kuitenkaan ole mikään virallinen lupalappu toimia valmistajien ohjeita vastaan, vaan mielipide. Kankaat eivät ole yhtä paksuja, joten niiden kohdalla on syytä olla sitäkin varovaisempi.

Varmuuden vuoksi on kalvokengille suositeltavinta käyttää vain sellaisia hoito- ja käsittelyaineita, joita valmistajat suosittelevat vedenpitäville ja hengittäville kalvoille. Noin muuten ei kalvokenkien hoito poikkea kalvottomista versioista millään tavalla.

Kankaat

Kangaskenkä on melko yksinkertainen huoltaa, sillä se ei vaadi muuta kuin jäykällä harjalla puhdistamista aina välillä. Tarvittaessa kangaskengän voi pestä vedellä ja saippualla, mikäli lika ei muuten tahdo irrota.

Tekstiilitkin voi käsitellä likaa ja vettä hylkiviksi. Se ei suinkaan vähennä niiden hengittävyyttä: päinvastoin, läpimärkä ja turvonnut kanvas ei hengitä lainkaan. Eräs huomioitava seikka kankaassa on se, että luonnonkuidut saattavat homehtua tai jopa mädäntyä, jos niitä säilytetään kosteana pidempiä aikoja. Helppoa kuin mikä!

Huoltotarvikkeet Varustelekassa

Meiltä löytyy kaikkea mahdollista, mitä meiltä hankkimasi kengät saattavat tarvita. Kunkin tuotteen kohdalla on suositukset, mille materiaaleille ja millä tavalla tuotetta käytetään. Tässä kuitenkin muutamia perusasioita hoito- ja käsittelyaineista.

Nahkaöljy ja rasva

Nahan paras kaveri on öljy, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Öljy on nahalle vähän niinkuin kahvi ihmiskunnalle; se uudistaa, virkistää, parantaa kaikki tunnetut ongelmat ja tuoksuu kivalle. Rasva on muuten kuin öljy, mutta vähän paksumpaa ja helpompi käyttää siististi.

Nahan öljyäminen on melko yksinkertaista hommaa: otetaan vaan rätti kauniiseen käteen, kaadetaan siihen öljyä ja levitetään huolellisesti käsiteltävään kohteeseen. Myös hammasharja pulloon dipattuna on aika etevä väline.

Kannattaa pitää huoli, että öljyä pääsee myös saumoihin ja syvennyksiin (tämä on erityisen tärkeää, mikäli haluaa esineestä vedenpitävän). Vaikka hienoa tavaraa onkin, ei öljyä pidä läträtä liikaa. Kannattaa mielummin käsitellä useamman kerran pienellä määrällä.

Puhdista hammasharja huolella tämän jälkeen, jotta voit pestä sillä taas hampaasi.

Lankki ja vaha

Lankit ja vahat hoitavat nahkaa ja sulkevat nahan pinnan, jolloin se ei ime itseensä likaa ja vettä niin helposti. Vaha on vähän kovempaa, mutta sillä saa kiiltävämmän pinnan. Valittu käsittelyaine levitetään nahkaan, yleensä joko harjalla, rätillä tai sienellä. Tämän jälkeen annetaan aineen vaikuttaa ainakin tunnin, vähän siitä riippuen kuinka kärkäs olet jatkamaan tai kuinka hajamielinen olet sen suhteen, mitä olit tekemässä. Voidaan kuitenkin aika turvallisesti yleistäen sanoa, että mitä pidempään, sen parempi.

Kun aine on imeytynyt kunnolla nahkaan, on aika siirtyä viimeistelyvaiheeseen. Tämän työvaiheen tarkoitus on poistaa ylimääräinen tökötti nahasta ja samalla viimeistellä pinta mukavan kiiltäväksi. Viimeistely suoritetaan perinteisesti harjalla ja/tai rätillä hinkkaamalla, mielellään jopa molemmilla vuorotellen edellämainitussa järjestyksessä. Parhaan kiillon saa, kun hankaa/harjaa samaan suuntaan koko kiillotuksen ajan (tämä järjestää nahan syyt samansuuntaisesti).

Ruskeista kengistä toinen on lankattu, mutta vielä kiillottamatta. Mustien kenkien kärjet on myös kiillotettu, mutta vasta kertaalleen.

Kyllästesuihkeet

Kyllästesuihke on ainoa käsittelyaine, joka kelpaa käytännössä kaikille nahoille ja tekstiileille. Käyttö on äärimmäisen yksinkertaista, mutta näiden mukana tulee yleensä uskomattoman kattava ja pitkäveteinen käyttöohje, jota kukaan ei jaksa lukea. Näin lyhyesti asia toimii kutakuinkin näin:

Ota puhdas ja kuiva tai vähän kostea kenkä.
Vie kenkäsi hyvin ilmastoituun tilaan. Ota mielellään kyllästesuihkepullosi samalla mukaan, niin säästyt ylimääräiseltä kävelyltä.
Aseta kenkä jollekin alustalle tai pistä vaikka käteen, ravistele suihkepulloa ja suihkuta kenkä n. 20 cm päästä tasaisen kosteaksi. Käsittele kenkä mielummin useaan otteeseen yhden paksun kerroksen sijaan.
Anna kuivua ja voilá! Kenkäsi on vettä- ja likaahylkivä.

Helppoa kuin puusta putoaminen. Älä kuitenkaan haistele höyryjä liikaa, sillä ihminen ei pahemmin hyödy hengityselimistön vedenpitävyydestä. Sen sijaan saattaa tulla huono olo ja muuttua tyhmäksi.

Kengät ja niiden hoito kansalle ymmärrettäväksi