Alussa oli suo, saksalainen kenttälapio ja Günther. Saksa kehitti hyvän taittuvan kenttälapion toista maailmansotaa varten, ja keksintö oli sen verran nerokas, että sitä kopioitiin siellä sun täällä. Tässä romanialainen näkemys aiheesta. Retkeilijöille, jotka kaivavat omia polkujaan läpi elämän miinakenttien.
Terä on taittuvaa mallia, ja vaihtaa asentoa metallista mutteria kiristämällä ja löysäämällä. Terä taittuu kokonaan vartta vasten. Käyttöä varten sen saa taas sekä suoraksi että kuokka-asentoon. Lapion varsi on vanhaa kunnon jämäkkää puuta, päässä pyöreä nuppi. Terän toinen sivu on sahalaitainen, joten sillä nyrhii poikki juuria ja murhaa valtion vihollisia varsin kivasti.
Pituus lapio käyttövalmiina 56,5 cm ja kiinni taitettuna 38 cm. Terän leveys noin 16 cm. Paino aavistuksen yli kilon, eli melko näppärä vekotin.
Tämä on käytettyä armeijaylijäämää, eli näillä on varsin suurella todennäköisyydellä kaivettu aika helvetisti. Pinnassa on siis naarmuja ja ruostetta sekä varressa kulumaa ja turhautuneiden sotilaiden nimikirjaimia ja kirkkoveneornamentiikkaa. Mutta koska tämä on ajalta, jolloin asiat tehtiin kestämään, niin näillä kaivaa apinan raivolla vielä kilometritolkulla juoksuhautoja tai perunamaita. Ja jos ruoste inhoittaa, niin sen saa veikkonen aika helposti pois!